Seglingen historiaa
Seglinge "vanhoina hyvinä aikoina"

Seglinge on aina ollut matalin Kumlingen kuntaan kuuluvista neljästä saaresta. Saaren pituus pohjois-etelä suunnassa on noin kuusi ja itä-länsi suunnassa kolme kilometriä. Vuosisatojen aikana maannousu on kuitenkin muuttanut maisemaa paljon. Joitakin tuhansia vuosia sitten Seglinge koostui noin tusinasta pieniä saaria, luotoja ja kareja. Ajanlaskumme alkuun mennessä maannousu oli muodostanut neljä suurempaa saarta; Söderön, Österön, Norrön ja Ön. Saarten nimet kertovat yksinkertaisesti niiden maantieteellisetä sijainnista. Tuhat vuotta sitten merenpinta oli noin viisi metriä nykyistä korkeammalla, joten vielä keskiajallakin Seglinge koostui kolmesta erillisestä saaresta. Saaret kasvoivat hiljalleen yhteen ja vanhoihin merenlahtiin alettiin raivata peltoa. Seglingessä on vielä nähtävissä jälkiä vanhasta merenpohjasta ja lahdista. Eräs niistä on ojitettu, muttei koskaan hyötykäyttöön otettu Röjsundet, joka kasvaa lähinnä kaislikkoa, mutta on varsinkin runsasvetisinä keväinä matalan sijaintinsa vuoksi lähes kokonaan veden peitossa.

Viikinkiajalla Seglingessä ei ollut vielä vakituista asutusta, mutta metsästäjät ja kalastajat käyttivät saarta välisatamanaan. Ensimmäisten vakituisten asukkaiden saapumisajankohtaa ei tiedetä, ei myöskään heidän tulosuuntaansa.

Verotiedot 1500-luvulta kertovat Seglingessä olleen jo 1200-luvulla neljä tilaa ja 1400-luvulle tultaessa oli luku noussut viiteen. Eräät lähteet kertovat Kumlingessa olleen asutusta jo 1100-luvulla, joten miksei tämä olisi mahdollista myös naapurisaarella Seglingessä.

Edellä mainittujen vuoden 1537 verokirjojen mukaan Seglingessä oli tuolloin kahdeksan tilaa ja näin lienee jatkunutkin 1700-luvun tilajakoihin asti. Tuohon aikaan pääelinkeinot olivat metsästys, kalastus ja karjanhoito. Kumlingen, Enklingen ja Seglingen tilallisten maksamia veroja verratessa voidaan päätellä Seglingen olleen tuohon aikaan vaurain Kumlingen kuntaan nykyisin kuuluvista kylistä. Asiaa valoitettakoon kertomalla seglingeläisten vuonna 1571 omistaneen yhteensä kahdeksan hevosta, viisi härkää, 45 lehmää, 51 lammasta, kahdeksan pukkia, 55 vuohta ja seitsemän sikaa.

1500-luku oli Seglingessä rauhallinen ajanjakso. Tosin keski-ikä oli matala, lapsikuolemat yleisiä ja toimeentulo niukkaa. Kuitenkin seuraava vuosisata oli vastakohta monellakin tapaa; sota, nälänhätä ja korkeat verot kiusasivat talonpoikia koko Ahvenanmaalla aina 1700-luvun alkuvuosikymmenille asti.

Vuoden 1661 verollepanossa kerrotaan Seglingestä seuraavaa:
"Pellot ovat hiekkasekoitteista multamaata, niityt suota ja mutaa. Läheisillä saarilla on kivien lomassa niukalti ruohoa, vain vähän metsää, sekin kelvollista vain polttopuuksi, ei edes aitojen tekoon, saati sitten hirsiksi tai rakennusmateriaaliksi. Laidunmaa on osittain karua ja osittain mutaista. Pieni hasselpähkinämetsä, pieni kaislikkoalue ja joitakin mehiläisyhdyskuntia. Kalavesiä on noin yksi hehtaari ja silakanpyyntiin vetonuotta-aluetta yksi maili."

Pian Kumlingen ja Seglingen tilalliset saivat vakavia ongelmia: yksi tila toisensa jälkeen joutui valtion omistukseen kykenemättömänä maksamaan veroja. Tällöin uudet suvut ottivat tilat haltuunsa ja entiset talonpojat joutuivat muuttamaan tai ryhtymään palkollisiksi.

1700-luvun alussa käydyn Ruotsin ja Venäjän välisen sodan aikana joutuivat seglingeläiset, kuten muutkin ahvenanmaalaiset, elämään pakolaisina, useimmat Ruotsissa. Talvella 1714 tulivat venäläiset ensi kertaa Seglingeen. Maaliskuun 24. samana vuonna joukot tekivät tuhoa Kumlingessa majuri Anitjkovin johdolla. Asukkaiden oli paettava metsiin ja läheisille saarille. Saman vuoden loppukesästä monet jättivät kotitilansa ja lähtivät tosissaan evakkoon. Seuraavan vuoden aikana tyhjenivät loputkin tilat. Vasta Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen asukkaat voivat palata lähes maantasalle hävitettyihin kyliinsä.

Jo edellä mainitut tilajaot nostivat Seglingen tilojen määrän kahdeksasta kuuteentoista 1700-luvun alkupuolella. Vuosisadasta tuli jällenrakentamisen kausi kun sodan aikana hävitetyt kylät yrittivät päästä jaloilleen ja saada taas toimeentulonsa maasta, merestä ja metsistä. Tämä aika ei kuitenkaan kestänyt yhtä sukupolvea kauempaa, sillä 29. tammikuuta 1809 koko Seglingen kylä poltettiin kuten monia muitakin kyliä Kumlingessa ja Brändössä. Tämä oli ruotsalaisten joukkojen epätoivoinen ja epäonnistunut yritys estää vihollisen eteneminen Venäjää vastaan käytävässä sodassa. Perheet joutuivat lähtemään evakkoon lyhyellä varoitusajalla, lähinnä Hammarlandiin ja Getaan Ahvenanmaan pääsaarelle. Muutamia kuukausia myöhemmin sota oli ohi ja kotiinpaluu voi alkaa. Kylistä ei ollut tuolloin jäljellä muuta kuin tuhkaa ja kaikki oli taas aloitettava alusta. Kaikki puutavara oli ostettava joko Ahvenanmaalta tai Suomen puolelta ja kuljetus oli tuohon aikaan hidasta. Kotisaarien poltetuista metsistä kun sai tuskin edes polttopuuta.

Jälleenrakennus kesti aina seuraavan vuosisadan alkuun, jolloin monet vieläkin pystyssä olevista rakennuksista on rakennettu. Tuohon aikaan Seglingen kylä eli koko lailla eristyksissä muusta maailmasta eikä vakituista liikennettä ollut, joten oma vene oli lähestulkoon ainoa keino lähdettäessä pidemmälle. Käänteentekevä muutos tapahtui kun Kumlingesta rakennettiin tie Snäcköön läpi ja Seglingen vaijerilossi otettiin käyttöön 1969. Tämä onkin kaupan lisäksi ainoa tähän päivään asti säilyneistä muutoksista, jotka paransivat seglingeläisten elämää 1900-luvulla. Koulu, leikkikoulu, posti ja pankki ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kannattamattomuutensa ja valtakunnallisten säästöjen seurauksena.

Kylän ensimmäinen opinahjo perustettiin 1899 ja se toimi alkuperäisissä tiloissaan aina vuoteen 1954 asti. Tällöin rakennettiin uusi koulurakennus (nykyinen kauppa), jossa oli yhden luokkahuoneen lisäksi veisto- ja liikuntasali sekä pieni asunto opettajalle. 1960-luvun alussa koulussa oli enää kymmenen oppilasta ja vuosikymmenen lopussa alettiinkin Seglingen oppilaat kuljettaa Kumlingen kouluun, jossa oli enemmän opettajia ja parempi varustetaso. Tämän jälkeen Seglingessä ei ole ollut koulutoimintaa. Leikkikoulu toimi koulun tiloissa 70-luvun ajan, mutta sitten sekin siirrettiin Kumlingeen.

Seglingessä edelleenkin toimiva osuuskauppa on perustettu 1919. Leikkikoulun lopettamisen jälkeen kauppa muutti (1977) nykyisiin tiloihinsa entiseen koulurakennukseen. Koska Seglingen väestö koostuu lähinnä vanhuksista ja muutamista lapsiperheistä on oman kaupan säilyminen hyvin tärkeää. Tavallisten päivittäisten kulutustavaroiden saannin lisäksi on kauppa sosiaalisestikin merkittävä; siellähän kuulee päivittäin uusimmat juorut ja kylän tapahtumat!

Kaupan talouden kannalta ovat kesän mökkiläiset, veneilijät ja muut turistit pelastava enkeli, jota ilman se ei tulisi toimeen.

Posti toimi Seglingessä vuosina 1934-91. Varsinaista postin rakennusta ei koskaan ole ollut vaan kulloinenkin virkailija on hoitanut tointaan kotonaan. Postin tavoin pieniin sivukonttoreihin kohdistetut säästötoimenpiteet veivät myös Osuuspankin, joka toimi kaupan yläkerrassa aina syksyyn 1997 asti.

Huolimatta kulkuyhteyksien ja palvelutason parantumisesta on Seglingen väkiluku ollut laskussa koko 1900-luvun. Muuttoaallot leveämmän leivän toivossa veivät väkeä myös Seglingestä ja maatalouden kannattamattomuus on saanut monet nuoremmat kouluttautumaan palveluammatteihin isommilla paikkakunnilla. Kun nuoret ihmiset muuttavat muualle laskee syntyvyys. Siksi Seglingen väkiluku on edelleen laskussa vaikka viimeisten vuosikymmenien aikana saarella onkin muuttanut kymmeniä ihmisiä, samalla kun saman verran väkeä on muuttanut muualle.

1900-luvun lopulla meitä oli saarella runsaat 50, nyt kymmenen vuotta myöhemmin enää vajaat 40. Tilaa on useammallekin! Saaren lapset toivottavat uudet leikkikaverit tervetulleiksi ja aikuinen väestö heidän vanhempansa, sekä yhteiseen vapaa-ajan viettoon että yhdistysten toimintaan.

Voit lukea lisää Seglingen nykypäivästä "Seglinge tänään" –otsikon alta!